Hiihtolomalla olimme Playa del Inglesissä ja siellä pari päivää oltuamme sain siskoltani suru-uutisia. Isämme oli kuollut. Lomahan ei enää ollut se loma, mitä olin odottanut ja josta olisin halunnut nauttia...

Lomalta palattuamme lähdin siskoni avuksi Vaasaan tekemään hautajaisjärjestelyjä. Koko viikko oli yhtä menoa suuntaan ja toiseen. Tekemistä oli paljon.

Itsestään selvyys oli, että minä teen kakun. Pidimme ns hiljaiset hautajaiset ja  muistotilaisuudessa oli vain vajaa 30 läheistä. Tämä kakun teko oli tietyllä tapaa terapiaa. Kylläpä sitä tulikin vuodatettua kyyneleitä, kun koristeita väsäsin. Edellisenä iltana täytin kakun ja hautajaispäivän aamuna koristelin ja pursotelin käsi täristen. Niin jännitti tuleva tilaisuus.

kakussa on 9 munan pohja. Täytteenä vadelmamoussea ja valkosuklaata murskattuna. Päällinen ja lehti marsipaania. Kallat sokerimassaa. Alimmassa kuvassa värit vastaavat ehkä eniten oikeaa.

 Ota hänet vastaan,
suuri, pyhä Jumala.
Ota hänet vastaan,
kaipaavia lohduta.
Ota hänet vastaan
taivaan kotiin avaraan.
Ota hänet vastaan
iloon loppumattomaan.

Ota hänet vastaan.
Tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.

Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.

                        -Petri Laaksonen-